Politiikalla on paikkansa koulussa

Politiikka ei kiinnosta nuoria. Nuorten äänestysaktiivisuus laskee vaaleista toiseen ja kunnallispolitiikassa nuoret loistavat poissaolollaan. Tuttuja huolenaiheita viime vuosilta. Selityksiä on haettu milloin puolueiden samankaltaistumisesta, milloin politiikan merkityksen yleisestä laskusuunnasta.

Tutkimusten mukaan nuorten kiinnostus yhteiskunnallisia asioita kohtaan on kuitenkin nousussa. Mikä sitten voisi selittää ristiriidan nuorten kiinnostuksen ja poliittisen osallistumisen välillä?
Politiikka näyttäytyy nuorille vaikeaselkoisena ja tylsänä, usein vain televisiossa puhuvien poliitikkojen kautta. Ongelmana on sekä tiedon puute, että politiikan käsittely jonakin muusta yhteiskunnasta erillisenä asiana.

Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan yksi peruskoulun keskeisimmistä tehtävistä on luoda oppilaille valmiudet "kehittää demokraattista yhteiskuntaa osallistuvana kansalaisena". Kuitenkin monissa kouluissa politiikkaan suhtaudutaan suorastaan kielteisesti, tai sitä käsitellään lähinnä teknisenä, instituutioiden suhteisiin liittyvänä asiana. Tähän viittaa myös tuoreen kyselytutkimuksen tulos jonka mukaan 71% nuorista toivoo, että kouluissa opetettaisiin nykyistä enemmän poliittista päätöksentekoa ja puolueita koskevia asioita. Aihe voi olla arka mutta sitäkin tärkeämpi.

Politiikka ja koulu on ristiriitainen yhdistelmä. Taustalla vaikuttaa 1970-luvun politisoitunut ilmapiiri, jolloin politiikka teiniliittoineen tuli kouluihin tavalla jossa oli myös kielteisiä piirteitä. Pitää kuitenkin muistaa että juuri tuo 1970-luvun poliittinen sukupolvi hyvin pitkälle edelleen muodostaa suomalaisen yhteiskunnan poliittisen ja taloudellisen eliitin.
Yhteiskunnan rakenteet, koulu mukaan lukien ovat syntyneet arvovalintojen tuloksena, eikä arvokeskustelua pidä pelätä koulussakaan.