Liukastelua

Eilinen Turun Sanomat otsikoi näyttävästi kaatumisonnettomuuksien eli yksinkertaisesti liukastumisien vaativan vuodessa 1200 suomalaisen hengen. Loukkaantumisia liukastumiset aiheuttavatkin jo käsittämättömät 70 000 joka vuosi. Yhteiskunnalle liukastelu maksaa 500 miljoonaa ja vakuutusyhtiöille 100 lisää.

Täytyy myöntää että luvut hätkähdyttivät minuakin. Niin yksinkertainen asia kuin kävely tappaa enemmän suomalaisia kuin Irakin sota amerikkalaisia. Kyseessä on lisäksi asia johon on helppoja ja halpoja ratkaisuja kuten kenkien piikkipohjalliset. Harva niitäkään tulee käyttäneeksi, eikä sitä kieltämättä itselläkään ole mitään hinkua sellaisia hankkia. Mutta se on varmaa että ainakaan katujen hiekoitus ei ole se kohde josta kuntien kannattaisi säästää.

Toisaalta tämä uutinen tuo konkreettisella tavalla esiin sen miten ihmisten ajattelua voidaan muokata sillä mitä asioita nostetaan esille ja mistä pidetään ääntä. Liikenne- onnettomuudet ja niiden vaatimat kuolonuhrit, joita viime vuonna oli vajaa 350 ovat jatkuvasti esillä lehtien palstoilla. Liikenneturvallisuuteen kiinnitetään aiheellisesti paljon huomiota, mutta voi kysyä kannattaisiko panokset sijoittaakin liukkausvalistukseen?
Media tekee työtään, eli myy sitä mitä ihmiset haluavat ostaa. Dramaattinen autokolari on toki lehdenlukijalle huomattavasti mielenkiintoisempi uutinen kuin liukkaalla pihalla kaatumalla menehtynyt vanhus. Toki myös ihmisten luonnollinen ajattelu lähtee siitä että kävely on turvallista, autoilu riskialtista ja lentäminen suorastaan vaarallista, vaikka asia todellisuudessa on toisinpäin.

Joka tapauksessa tämäkin tieto ravistelee kyseenalaistamaan omia luuloja ja median tarjoamaa kuvaa elämän suurista vaaroista. Ja tietysti valitsemaan ne askeleet hiukan tarkemmin.