suunta muuttuu vai muuttuuko ?

Se edellisessä postauksessani peräänkuuluttama vaihto tuli sittenkin. Ei tosin ihan niin jyrkkänä kuin nuorten vaalitulos olisi tarkoittanut.

Uusia kasvoja meni läpi lähes joka vaalipiirissä ja monet konkarit putosivat. Naisten määrä lisääntyi selvästi, mutta nuoria ei eduskuntaan mahtunut kahta enempää. Toinen heistä on kuitenkin Keskustanuorten puheenjohtaja Tuomo Puumala, joka meni läpi Vaasan vaalipiiristä reippaalla äänimäärällä. Keskustanuorille Tuomon läpimeno on hieno asia. Myös Varsinais-Suomessa nuorten tulos on hyvä, varsinkin ottaen huomioon puolueen kokonaisäänimäärän putoamisen yli 5000:lla. Tytti kolminkertaisti viime vaalien tuloksensa ja myös allekirjoittaneella on syytä nöyrään tyytyväisyyteen 767 äänellä. Yhteenlaskettuna me siis tuplasimme viime vaalien äänimäärämme. Kiitos siitä teille kaikille jotka olitte mukana vaalityössä ja äänestitte nuorta keskustalaista.

Kokoomuksen voittoa jossain määrin osattiin ennustaa, mutta ihan näin kovaan tulokseen en olisi itsekään uskonut. Demarien tappio oli odotettu, mutta ennen vaaleja olisin vielä veikannut demareita niukasti kakkoseksi. Omalta osaltamme tulos oli parempi kuin miltä aluksi tuntui. Suurimman puolueen paikan uusiminen hallitusvastuusta on historiallista ja osoittaa että suomalaiset ovat tyytyväisiä tehtyyn politiikkaan ja erityisesti Matti Vanhaseen pääministerinä. Täytyy kuitenkin myöntää että vaalivoittoa tässä odoteltiin, erityisesti täällä Varsinais-Suomessa. Galluppien varaan ei kuitenkaan paljoa kannattanut laskea ja protestin siementä kytee maaseudulla ilmeisesti edelleen, mikä realisoitui perussuomalaisten kannatuksessa.

No joka tapauksessa nyt lähdetään muodostamaan Vanhasen kakkoshallitusta, huomattavasti varmemmissa tunnelmissa kuin neljä vuotta sitten.
Todennäköinen ja myös kansan tahtoa kunnioittava hallituspohja on porvarillinen Keskustan ja Kokoomuksen hallitus. Mukaan mahtunevat myös RKP ja joko Vihreät tai Kristillisdemokraatit. Vihreiden mukaantulo riippuu paljolti heistä itsestään. Kipukynnyksenä on varmasti energiapolitiikka, eritoten ydinvoima.

Vaikka hallitusneuvottelut ovat vasta alkuvaiheessa, spekuloidaan hetki mahdollisella porvarihallituksella.

Muuttuuko sitten mikään ? Veronalennuksia on varmaankin luvassa, mutta todennäköisesti määrällisesti hieman vähemmän kuin Vanhasen ykkösen aikana. Perintöverotusta kevennetään, mutta tuskin kokonaan poistetaan. Ruoan alvista käydään kova vääntö mutta uskon että tavoite saadaan läpi. Autovero toivon mukaan uskalletaan jo uudistaa. Eläkeläisten verokohtelu on huutava epäkohta ja tuloverotusta on hieman kevennettävä jo sen kiristymisen estämiseksi. Nuorisotyöttömyyttä lähdetään toivottavasti taltuttamaan matalapalkkatuella.
Tupo-sopimuskin voidaan saada aikaan mikäli työmarkkinajärjestöillä siihen halua riittää. Mikään itsetarkoitus tupo ei tulevalle hallitukselle kuitenkaan ole.

Mihinkään massiivisiin veronalennuksiin en usko edes kokoomuksen olevan tosiasissa valmis. Kokoomuksen ongelma on heidän lupauslistansa, jonka toteuttamiseen he eivät varanneet riittävästi rahaa. Jos lupauksista aiotaan edes osittain pitää kiinni, ei suuriin veronalennuksiin jää rahaa.
Hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin niin eläkeläisille, opiskelijoille kuin lapsiperheille tullaan käyttämään todennäköisesti aika lähelle Keskustan esittämä 1,5 miljardia.

Eli jos talouspolitiikasta puhutaan, eivät suuret linjat hirvittävän paljon muutu. kun otetaan huomioon että punamultahallitus kevensi veroja 3 miljardilla ja käytti hyvinvointipalveluihin n. 1,1 milrjardia. Sen sijaan suomalaisen yhteiskunnan suuret projektit kuten sosiaaliturvan remontti ja koulutuspolitiikan uudistaminen voivat saada uutta tuulta alleen.

Uusi hallitus saa aloittaa hyvässä taloudellisessa suhdanteessa, eikä väestön ikääntyminenkään vielä ihan kaadu päälle. Mutta jos nyt ei onnistuta työllisyysasteen nostossa ja tuottavuuskehityksen vauhdittamisessa, on seuraavan hallituksen edessä pohjasta riippumatta jälleen kovat ajat.


Kiitos vielä kaikille vaalityössäni mukana olleille ja minua äänestäneille. Vaalikampanja oli hieno ja opettavainen kokemus, eikä kovakaan kampanjointi ole vienyt intoa jatkaa yhteisten asioiden hoitoa myös tästä eteenpäin.

VAIHTO !

Jos nuoret saisivat äänestää, tuo Keskustanuorten vaalikampanjassaan vaatima vaihto olisi edessä.
Tänään julkistetut nuorisovaalien tulokset eivät antaneet armoa istuville kansanedustajille. Varsinais-Suomen nuorisovaaleissa 17 "valitun" joukkoon ei mahtunut nykyisistä kansanedustajista kuin "ikinuori" Ike ja Jouko Laxell.

Muut olivat tuoretta tavaraa ja vieläpä suhteellisen nuoria. Itse sain kunnian tulla läpi 6. suurimmalla äänimäärällä, kiitos siitä luottamuksesta. Ääniharavaksi nousi hyvä kaverini Andi Mwegerano Salosta. Tulos ei ainakaan vahvista käsitystä siitä että nuorison ennakkoluulot uussuomalaisia kohtaa olisivat nousussa.

Niin Varsinais-Suomessa, kuin valtakunnallisestikin Keskusta oli selvä ykkönen. Tulos vahvistaa vain aiempia tutkimustuloksia Keskustan suosiosta nuorten keskuudessa ja viittaa kintaalla arvioille että vain Vihreillä ja Kokoomuksella olisi Suomessa poliittinen tulevaisuus. Ehkä hieman yllättävääkin oli vihreiden kannatuksen lasku näissä vaaleissa. Ympäristökysymykset eivät enää ole yhden puolueen yksinoikeus.

Kokonaisuutena Valtikka-kierros oli omalta kohdaltani upea kokemus. Toistakymmentä vaalipaneelia maakunnan eri kouluissa ovat olleet ehkä tämän kampanjan antoisimpia tilaisuuksia. Niin keskustelun kuin yleisökysymysten taso on ollut erittäin korkea. Vertailu lukuisiin "aikuisten" vaalitilaisuuksiin osoittaa yksinkertaisesti sen että sekä nuorten ehdokkaiden asiaosaaminen, että esiintyminen vetävät vertoja monelle istuvalle kansanedustajalle ja vanhalle konkarille.

että olisikohan jo aika vaihtaa.. jos vaikka sunnuntainkin lista näyttäisi tältä:

1Mwegerano Andi Suomen Keskusta 190

2 Rantanen Matti Kansallinen Kokoomus 99

3 Seppänen Tytti Suomen Keskusta 154

4 Orpo Petteri Kansallinen Kokoomus 79

5 Mastomäki Ville-Veik Vihreä liitto 56

6 Holmberg Niklas Suomen Keskusta 112

7 Laxell Jouko Kansallinen Kokoomus 61

8 Suominen Esa Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 81

9 Ek-Marjamäki Teija Suomen Keskusta 57

10 Pölönen Päivi Suomen Keskusta 48

11 Kanerva Ilkka Kansallinen Kokoomus 58

12 Terävä Sini Vihreä liitto 33

13 Kapanen Matti Vasemmistoliitto 33

14 Pirttimaa Anniina Svenska folkpartiet i Finland 46

15 Perttula Samuli Suomen Kristillisdemokraatit (KD) 33

16 Louhi Janne Perussuomalaiset 34

17 Vainio Anna Kansallinen Kokoomus 57

ruutulippu häämöttää

Ennakkoäänestys alkoi eilen ilmeisen vilkkaasti, mikä on ristiriidassa ennakoidun äänestysaktiivisuuden laskun kannssa. Saa nähdä mihin mittari vaalipäivänä heilahtaa.

Vaalien alusaikaan kuuluvat olennaisena osana erilaiset gallupit. Viimeisimmät gallupit ja varsinkin niiden suunta on näyttänyt keskustan kannalta varsin suotuisalta. Vahvistusta gallupeille tuo myös "näppituntuma" vaalikentiltä. Palaute ihmisiltä on ollut pääosin hyvin myönteistä, ja negatiivista viestiä on tullut yllättävänkin vähän. Myös taajamissa ja kaupungeissa henki on ollut positiivinen.
Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä että Keskustaan ja erityisesti Vanhaseen luotetaan. Sinänsä se ei ole ihme, sillä meillä on näyttää varsin hyviä tuloksia kuluneelta hallituskaudelta. Asiallinen, omaa vaihtoehtoa korostava linja, ilman kilpailijoiden mustamaalausta tai pelottelua, näyttää myös purevan suomalaisiin.

Viime galluppien yllättävin käänne on ehkä kuitenkin ollut demarien kannatuksen selkeä alamäki, juuri vaalien alla. Vielä jokin aika sittenhän demareita pidettiin itsestään selvästi suurimpana puolueena. SDP:ssä tilannetta on tulkittu niin, että ongelmana on nimenomaan alhainen äänestysaktiivisuus ja demarien kannattajien kotiin jääminen.
Äänestysprosenttia emme vielä tiedä, mutta yksioikoinen selitys sekään ei ole. Alhainen äänestysprosentti haittaa myös Keskustaa.
Itse ajattelen ennemminkin niin että demarit valitsivat näissä vaaleissa väärän strategian. Vastakkainasettelu Kokoomuksen kanssa ja "vaalivasemmistolaisuus" lupauslistoineen ja porvarihallitus-pelotteluineen on toiminut aiemmin, mutta näissä vaaleissa tuntuu käyvän toisin päin. Ihmiset kyllästyvät, eletäänhän 2000-lukua. Eero Heinäluoman suurin imago-ongelma on taas liian vahva SAK tausta, jota demarit itse ovat kuitenkin pikemminkin korostaneet kuin piilotelleet. SAK:n oma mainossähläys ei ainakaan auta.

Kokoomus taas näyttää saavan normaalia oppositio-lisää sittenkin. Pitkälti Niinistön voimalla. Kataisen esiintyminen ei suuria kansanjoukkoja vakuuta. Mielenkiintoista on se, kuka todella on Kokoomuksen "ykköstykki" hallitusneuvotteluissa.

Hallituspohjasta on joka puolueesta esitetty pakolliset pelottelut kahden muun yhteistyön todennäköisyydestä. Itse kuitenkin uskoisin vaalituloksen olevan asian kannalta ratkaiseva. Kaksi suurinta puoluetta ovat mitä todennäköisimmin hallituksessa.


Myös omalta osaltani maaliviiva häämöttää. Ensimmäinen vaalitilaisuudeksi laskettava tapahtuma oli Kyrön torilla 22. huhtikuuta viime vuonna. Väliin on mahtunut vaikka mitä.
Vaalikampanjan aikaisesta aloittamisesta on tasan kaksi täysin vastakkaista mielipidettä, mutta itse uskon että politiikka on pitkäjänteistä työtä, ja erityisesti nuorelle ehdokkaalle tunnetuksi tuleminen vaatii aikaa. Eikä tämä työ lopu vaaleihin, tulin valituksi tai en.

Kannattaa muistaa että vaaleissa eivät ratkaise gallupit, puolueet tai ehdokkaat, vaan äänestäjät.

Ja sitten takaisin vaalikentille.




Gallupit eivät tietenkään vaaleja ratkaise