Energia, ympäristö ja ilmasto

Kolme kovaa kysymystä, jotka ovat viime aikoina hallinneet julkista keskustelua, oli kyse, sitten EU:n ja Venäjän suhteista, ilmastonmuutoksen seurauksista, fortumin optioista tai suomalaisen maaseudun tulevaisuudesta.

Itse olen saanut lähiaikoina osallistua aihepiirin keskusteluun mm. Keskustan Porin puoluevaltuuskunnan energia- ja ympäristövaliokunnan puheenjohtajana, sekä Elinkeinoelämän Keskusliiton keskustelutilaisuudessa Turussa.

Energia on länsimaisen elämäntavan ja elintason perusta. Suomen elinkeino- ja teollisuusrakenne on länsimaistakin poikkeuksellisen energiaintensiivinen. Teollisuus on Suomessa ylivoimaisesti suurin energiankuluttaja. Tätä kuvaa energiankulutuksen ja BKT:n lähes yhtenevät kasvukäyrät. Energiankulutus on laskenut ainoastaan silloin kun talous on mennyt lujaa alas kuten sotavuosina ja 90 lamavuosina.
Energiankulutuksen voimakas väheneminen niin Suomessa kuin kansainvälisesti onkin poikkeuksetta johtunut talouden ja samalla ihmisten elintason romahtamisesta.

Vaikka tulevina vuosina teollisuuden osuus elinkeinorakenteestamme laskee ja energiansäästöön panostetaan voimakkaasti, vaatii talouskasvun ja työllisyyden suotuisa kehitys energian kulutuksen jatkuvaa kasvua. Myös kotitalouksien sähkönkulutus kasvaa elintason noustessa esimerkiksi, digiboksien ja taulutelevisioiden yleistymisen myötä.

Toinen Suomen energiahuollon erityispiirre on poikkeuksellisen voimakas riippuvuus tuontienergiasta. 70% Suomen energiasta tuodaan ulkomailta, 50% Venäjältä. Öljytuotteet ja maakaasu tulevat lähes 100 prosenttisesti itäisestä naapurista.
Näin voimakas riippuvuus yhden maan energiatoimituksista, muodostaa merkittävän turvallisuuspoliittisen riskin yhteiskunnan perustoiminnoille ja mahdollistaa energiapoliittisen painostuksen.

Toisaalta juuri energiaintensiivinen taloutemme tuottaa myös merkittäviä haittavaikutuksia ympäristölle. Keskeisimpinä kasvihuonekaasupäästöjen, pääasiassa hiilidioksidin aiheuttama ilmastonmuutos, joka tuoreen raportin mukaan uhkaa johtaa maailmantalouden romahdukseen.
Globaalisti ongelma on äärimmäisen vaikea ratkaista. Maailman hiilidioksidipäästöjen ennustetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä noin 60%. Kuitenkin ilmastonmuutoksen hillintä vaatisi päästöjen puolittamista samalla aikajänteellä. Vaikeaksi tilanteen tekee erityisesti se, että päästöjen kasvusta 70% syntyy lähes yksinään Kiinan Ja Intian talouskasvun seurauksena. Edes länsimaiden ihmisten täydellinen luopuminen elintasostaan ei riittäisi pysäyttämään päästöjen kasvua.
Sen toteuttaminenkaan tuskin olisi demokraattisissa yhteiskunnissa mahdollista.

Toisaalta elintason nousun kieltäminen kehitysmaiden ihmisiltä ei ole sen enempää oikein, kuin mahdollistakaan.
Kioton ilmastosopimuksen tavoitteet on siten globaalista näkökulmasta kuin tuuleen huutamista, oli USA mukana tai ei. Yksipuolisten päästörajoitusten ongelma on myös päästöjä tuottavan teollisuuden siirtyminen maihin, jotka eivät rajoituksia sovella.

Täydelliseen pessimismiin vaipumiseen ei silti ole mitään syytä. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tuskin on mahdollista, sitä voidaan kuitenkin hidastaa ja sen vaikutuksiin voidaan varautua ja sopeutua. Keskeisellä sijalla on uuden teknologian ja uusiutuvan energian entistä tehokkaampi käyttöönotto. Tätä voidaan edistää globaaleilla päästökauppajärjestelyillä.

Uuden teknologian markkinat tarjoavat myös Suomelle merkittäviä mahdollisuuksia samalla kehittää ympäristön kannalta kestävämpää energiantuotantoa, lisätä omavaraisuutta ja luoda uusia työpaikkoja alan teollisuuteen ja tutkimukseen.

Suomen suhteellinen asema tässä kilpailussa yhtenä maailman suurimmista uusiutuvista luonnonvaroista omaavana maana on vahva. Suurin potentiaali on puussa ja turpeessa, peltoenergiaa ja biokaasua unohtamatta. Suomen metsiin mätänee tällä hetkellä noin 20 miljoonaa kuutiota korjuukelpoista biomassaa, turvesoiden vuotuinen kasvu vastaa energiana 45 terawattituntia. Kokonaisuudessaan turvevarat vastaavat lähes kaikkia Norjan tunnettuja öljyvaroja. Ilmastopäästöjen kannalta paras vaihtoehto on puun käyttö, mutta myös turpeen ilmastovaikutukset koko elinkaaren ajalta ovat reilusti positiivisia.
Peltoenergian ja biokaasun merkitys on ennen kaikkea öljyriippuvuuden vähentämisessä ja huoltovarmuuden parantamisessa, unohtamatta hajautetun bioenergiatuotannon vaikutuksia maaseudun työllisyyteen ja elinvoimaisuuteen.

Bioenergian lisäksi myös suomalaisen ydinvoiman lisärakentaminen venäläisen ydinsähkön korvaajaksi ja teollisuuden edullisen energiansaannin varmistamiseksi on perusteltua. Kansainvälisellä tasolla ydinvoiman lisärakentaminen ja tulevaisuudessa mahdollisen fuusiovoiman käyttöönotto on ainoa realistinen keino hillitä kehittyvien maiden ilmastopäästöjen lisääntymistä.