Opintotuen tulorajojen korotus edelleen tarpeen
Esa Suominen (sd.) vastustaa kirjoituksessaan (22.9.) opintotuen tulorajojen nostoa. Yhtä vähän ymmärrystä asialle osoitti hänen puoluetoverinsa valtiovarainmaisteri Eero Heinäluoma syksyn budjettiriihessä.
Opintotuen maksamisen perusteena on päätoiminen opiskelu ja edistyminen opinnoissa. Oikeudenmukaista olisi, että kaikki nuo kriteerit täyttävät opiskelijat myös olisivat oikeutettuja opintotukeen. Nykyisillä opintotuen vapaan tulon rajoilla, kuitenkin jo kesätyöansiot voivat johtaa opintotuen takaisinperintään. Järjestelmä sekä vähentää kannustinta edistyä opinnoissa, että rankaisee niitä opiskelijoita jotka ovat valmiita kantamaan omaa vastuuta opintojensa rahoittamisessa. Liian alhaiset tulorajat myös lisäävät houkutusta ottaa vastaan pimeää työtä ja tukien takaisinperintä kuormittaa tarpeettomasti opintotukihallintoa ja hidastaa näin tukihakemusten käsittelyä. Pitää muistaa, että motiivina työssäkäynnille useimmilla opiskelijoilla on elintason kohentamisen lisäksi myös tulevan työllistymisen kannalta ratkaisevan tärkeän työkokemuksen hankkiminen.
Opintotuen tulorajojen 20%:n korotuksen kustannusvaikutus valtiolle on noin yksi kymmenesosa opintorahan 15 %:n korotukseen verrattuna. Korotus parantaisi noin 15 000 opiskelijan toimeentuloa.
Suominen esittää, että tulorajojen korotuksella on ns. pätkätyöongelmaa pahentava vaikutus. Väite on vähintäänkin omituinen. Hän siis uskoo, että jos opiskelijat lopettaisivat opintojen ohessa tapahtuvan työnteon, niin näiltä vapautuvat usein osa- ja määräaikaiset työpaikat muuttuisivat yhtäkkiä vakituisiksi, koko-aikaisiksi työpaikoiksi. Perusteettomat määräaikaiset työsuhteet ovat Suomessa pääasiassa julkisen sektorin ongelma. Sen sijaan palvelualoille syntyvät uudet osa-aikaiset, esim. ruuhkahuippuja tasaavat työpaikat eivät ole ongelma, vaan osa elinkeinorakenteen muutosta.
Ns. vaikeasti työllistyvien ihmisten työllistymisen esteenä eivät ole opiskelijat, vaan usein suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä, jossa lyhyt osa-aikainenkin työ johtaa muiden etuuksien menetykseen ja tuloloukkuun. Tämän ongelman ratkaisemiseen esimerkiksi ns. perustulomalleilla sosiaalidemokraatit ovat yleensä suhtautuneet varsin nihkeästi.
Olen Suomisen kanssa samaa mieltä siitä, että omassa toiminnassamme meidän tulee ottaa huomioon myös muut heikossa asemassa olevat ihmiset. Yksi tapa osallistua yhteisen hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitukseen on monen opiskelijan elämäntilanteeseen ja tapaan sopiva työssäkäynti.
julkaistu Turun Ylioppilaslehdessä 6.10.2006
Opintotuen maksamisen perusteena on päätoiminen opiskelu ja edistyminen opinnoissa. Oikeudenmukaista olisi, että kaikki nuo kriteerit täyttävät opiskelijat myös olisivat oikeutettuja opintotukeen. Nykyisillä opintotuen vapaan tulon rajoilla, kuitenkin jo kesätyöansiot voivat johtaa opintotuen takaisinperintään. Järjestelmä sekä vähentää kannustinta edistyä opinnoissa, että rankaisee niitä opiskelijoita jotka ovat valmiita kantamaan omaa vastuuta opintojensa rahoittamisessa. Liian alhaiset tulorajat myös lisäävät houkutusta ottaa vastaan pimeää työtä ja tukien takaisinperintä kuormittaa tarpeettomasti opintotukihallintoa ja hidastaa näin tukihakemusten käsittelyä. Pitää muistaa, että motiivina työssäkäynnille useimmilla opiskelijoilla on elintason kohentamisen lisäksi myös tulevan työllistymisen kannalta ratkaisevan tärkeän työkokemuksen hankkiminen.
Opintotuen tulorajojen 20%:n korotuksen kustannusvaikutus valtiolle on noin yksi kymmenesosa opintorahan 15 %:n korotukseen verrattuna. Korotus parantaisi noin 15 000 opiskelijan toimeentuloa.
Suominen esittää, että tulorajojen korotuksella on ns. pätkätyöongelmaa pahentava vaikutus. Väite on vähintäänkin omituinen. Hän siis uskoo, että jos opiskelijat lopettaisivat opintojen ohessa tapahtuvan työnteon, niin näiltä vapautuvat usein osa- ja määräaikaiset työpaikat muuttuisivat yhtäkkiä vakituisiksi, koko-aikaisiksi työpaikoiksi. Perusteettomat määräaikaiset työsuhteet ovat Suomessa pääasiassa julkisen sektorin ongelma. Sen sijaan palvelualoille syntyvät uudet osa-aikaiset, esim. ruuhkahuippuja tasaavat työpaikat eivät ole ongelma, vaan osa elinkeinorakenteen muutosta.
Ns. vaikeasti työllistyvien ihmisten työllistymisen esteenä eivät ole opiskelijat, vaan usein suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä, jossa lyhyt osa-aikainenkin työ johtaa muiden etuuksien menetykseen ja tuloloukkuun. Tämän ongelman ratkaisemiseen esimerkiksi ns. perustulomalleilla sosiaalidemokraatit ovat yleensä suhtautuneet varsin nihkeästi.
Olen Suomisen kanssa samaa mieltä siitä, että omassa toiminnassamme meidän tulee ottaa huomioon myös muut heikossa asemassa olevat ihmiset. Yksi tapa osallistua yhteisen hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitukseen on monen opiskelijan elämäntilanteeseen ja tapaan sopiva työssäkäynti.
julkaistu Turun Ylioppilaslehdessä 6.10.2006
posted by Niklas Holmberg at
9:36 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home